Antiikin Rooma

Antiikiin Roomaa leimaa mielestäni vahvasti mahtipontisuus ja suureellisuus. Arkkitehtuurissa ja taiteessa Antiikin Rooma poikkeaa Antiikin Kreikasta koristeellisuudella ja pyöreillä muodoilla. Roomalaiset kehittivät valumuurauksen, joka on betonin tapaan valettava muurimassa. Tämä keksintö mahdollisti sen, että pylväät eivät enää olleet ainoita kantaviaelementtejä.

Antiikin Rooma jakautuu taiteen ja arkkitehtuurin osilta kolmeen kauteen:

1. Rooman tasavallan aika 509 - 27 eaa.

Vestan temppelin rauniot, Rooma (n. 50 eaa.).

Rooman tasavallan aikainen veistotaide perustui pääsääntöisesti kreikkalaisten klassisten veistosten jäljittelyyn. Lisäksi sen piirissä esiintyi realistista muotokuvataidetta sekä historialliseen kuvaukseen keskittynyttä reliefitaidetta.

2. Rooman keisariaika 27 eaa - 200 jaa.

Colosseum eli Flaviuksen amfiteatteri, Rooma (n. 80 jaa.).

Keisariajan arkkitehtuurissa tasavallan ajan arkkitehtuurin keksinnöt kypsyivät ja saivat lopullisen muotonsa. Sen piirissä monimutkaisten tilojen luominen tuli keskeiseksi pyrkimykseksi ja suosituksi julkisivujen jäsentämistavaksi tuli ns. kolossaalijärjestelmä, jossa pylväät ja pilasterit ylettyivät kahden tai useamman kerroksen yli.







Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas (161 - 180 jaa.).

Rooman keisariajan tyyli vaihteli hienostuneesta kreikkalaisen taiteen ihannoimisesta aina sitä vastustaneeseen antiklassismiin saakka. Määrittävänä tekijänä toimi suurelta se, miten kulloinenkin hallitsija suhtautui kreikkalaiseen taiteeseen.

3. Rooman myöhäisantiikki ja varhaiskristillinen aika 200 - 600 jaa.

Santa Maria Maggiore, Rooma (432 - 440).

Myöhäisantiikin aikana arkkitehtuuri etääntyi antiikin malleista ja se muuttui kuvataiteiden tavoin jäykän hierarkkiseksi. Sille oli tyypillistä osista kokonaisuudeksi rakentunut arkkitehtuuri, jossa kunkin osan paikan määräsi sen funktio. Ajalle tyypillisiä rakennushankkeita olivat temppelit ja palatsit.Uskonnon virallistamisen jälkeen 320-luvulla syntyivät ensimmäiset viralliset kirkot, joiden suosituimmaksi malliksi muodostui roomalainen basilika.





Konstantinuksen reimukaaren reliefikoristelu, Rooma (313 - 315).


Myöhäisantiikin taiteessa antiikin teosten jäljentäminen hiipui ja kuvanveisto keskittyi reliefeihin, sarkofageihin ja muotokuviin. Taiteen muotokieli muuttui huomattavasti erilaisen kuvakäsityksen myötä. Myöhäisantiikin taiteen yleisinä piirteinä voidaan nähdä kuvatilan esittämisen sekä leikkauksien ja lyhennyksien poisjäänti, klassiseen taiteeseen verrattuna jäykkä, kömpelö ja frontaalisuuteen perustuva henkilökuvaus, lineaarisuus ja realismin katoaminen esim. muotokuvista, joissa korostunut idealuonne näkyi eritoten mallille tehdyistä ylisuurista silmistä.